Kun Soile Peltola aloitti Mäkelä Alulla 27 vuotta sitten, hän oli ensimmäinen nainen, joka palkattiin tuotannon toimihenkilöksi. Tuolloin hänen työpaikkansa oli vaakamaalaamossa aikana, jolloin tuotantomäärät merkattiin vielä kynällä ruutuvihkoon, lähetteet tulostettiin matriisitulostimella ja maalit tilattiin Teknokselta faksilla.
Soilen aloittaessa Mäkelänmäellä oli ainoastaan konttori, valimo ja vaakamaalamo. Puristin sijaitsi vielä vanhassa hallissa, toisella puolella Vimpelintietä. Vanha halli ei ollut Soilelle lapsenakaan vieras paikka. Hänen isänsä työskenteli aikanaan peltiseppänä Mäkelän Peltituotteella.
– Pikkutyttönä karkasin usein isän luokse tehtaalle. Isä vei minut sitten mopolla kotiin. Myös omat poikani olivat joskus mukanani tehtaalla, kun he olivat vielä pieniä. Nykyään tällainen ei tietenkään tulisi enää kysymykseen, hän nauraa.
– Muistan aina, kun vanhin poikani näki ensimmäistä kertaa pystymaalaamon radan, niin hän kysyi silloin 6-vuotiaan viisaudella, että mikäs huvirata tämä on. Oli juuri käyty PowerParkissa, hän lisää.
Varsinaista logistiikka-osastoa ei ollut vielä olemassakaan, mutta Soile teki vaakamaalaamossa logistiikan suunnittelua ja toimi tuotantopäällikön oikeana kätenä. Rekat tulivat lastaukseen vaakamaalaamon taukotilan vieressä olevasta nosto-ovesta, silloin ei ollut lastausmonttuja. Kun pystymaalaamo valmistui, Soile siirtyi sinne.
– Pystärissä ehdin olla noin kymmenen vuotta. Tein työnjohtotehtäviä ja tuotannonsuunnittelua. Tuotannonsuunnittelu siirrettiin 2020 tiimeille, ja omaankin työnkuvaan tuli tässä kohtaa iso muutos.
Tuotannon puolelta konttoritöihin
Soile siirtyi työskentelemään tilaus-toimitusosastolle konttorille. Vaikka talo oli tuttu, oli muutos todella iso.
– Olin ollut 22 vuotta töissä huomiotakki päällä ja turvakengät jalassa. Jouduin siirtyä omalta mukavuusalueelta pois. Piti opetella kokonaan uusi työ, vaikka asiat olivatkin osittain samoja. Mietin pitkään, osaanko ja sopeudunko koskaan.
Siirtymä osui samaan aikaan koronapandemian kanssa, mikä toi omat haasteensa. Taustalla kulkenut vahva osaaminen ja työkokemus maalaamoista auttoi kuitenkin sopeutumaan ja hyvä yhteys tuotantoonkin säilyi.
– Se, mitä silloin pelkäsin, osoittautui turhaksi. En joutunutkaan jättämään kaikkea osaamista taakse vaan ennenkaikkea olenkin sitä pystynyt hyödyntämään. Teen edelleen paljon yhteistyötä pintakäsittelyn kanssa, Soile sanoo.
Luotettava työpaikka
Soilen nykyinen työtehtävä on tilaus-toimitusprosessin tasapainottaja. Hän työskentelee monessa rajapinnassa niin myynnin, logistiikan, tilaustenkäsittelyn kuin tuotannonkin suuntaan. Hän suunnittelee ja ohjaa karkeakuormitusta sekä seuraa toimitusvirtaa ja sen poikkeamia. Mäkelä Alua Soile pitää hyvänä työpaikkana.
– Onhan Alu työntekijöistään välittävä ja luotettava työnantaja. Myös tunne, että työpanostani arvostetaan on itelleni merkityksellinen, tuskin olisin muuten näin kauan täällä ollut. Jälkikäteen ajateltuna viimeisin muutos oli omalta kannaltani kuitenkin hyvä. Kun on näinkin pitkän työnuran tehnyt, niin on ollut hienoa, että ei ole tarvinnut kaikkia näitä vuosia samaa työtä tehdä, vaan täällä on suotu mahdollisuuksia, hän pohtii.
– Koen suurta kunnioitusta ja arvostusta työnantajaa kohtaan. En tiedä, johtuuko se siitä, kun olen pikkutytöstä lähtien nähnyt, mistä kaikki on alkanut ja miten tämä kaikki on tähän mittaansa kasvanut. Teen työtäni sillä moraalilla, kuin tekisin tätä itelleni, Soile päättää.
Kesät pesiskentällä
Vapaa-ajalla Soile hakee tasapainoa liikunnasta. Hän käy jumpassa, äänimaljarentoutuksissa ja on aloittamassa joogan pitkän tauon jälkeen.
– Talvisin minut löytää jäähallilta katsomosta ja kesäisin pesiskentältä. Olen tehnyt useana vuotena kökkää Ankkureiden edustusjoukkueelle, nykyään VIP-tilassa.
